Vastustaa & vastustaa, mutta silti...

...pitää aina puskea eteenpäin.

Eilen näytti siltä, että nyt on niitä päiviä kun olisi kannattanut pysyä peiton alla. Onneksi ei sattunut mitään katastrofaalista ja kenenkään henki ei ollut uhattuna. Katastrofi oli kyllä lähellä.

Olen aina ollut se, joka on joka paikassa hyvissä ajoin etuajassa. En myöhästele tapaamisista, vaan paheksun myöhästyjiä. Nyt myöhästyin sitten juuri sieltä, mistä ei pitäisi myöhästyä. Pyrin nimittäin jälleen opiskelemaan, ylempää amk-tutkintoa, ja eilen oli pääsykokeet. Onneksi myöhästyin vain pari minuuttia ja päästivät minut vielä sisään. En tiedä, miten olisin reagoinut, jos olisivat jättäneet minut salin ulkopuolelle. Saanut itku-potku-raivarit?

Koko tapahtumasarja sai alkunsa optimistisesta ajattelusta: VR:n junat kulkevat ajallaan ja saan taksin tolpalta ilman sen suurempia vaikeuksia. Toisin kävi. Taajamajuna Helsingistä Tampereelle oli Hämeenlinnan kohdalla n. 10 minuuttia myöhässä ja taksitolpalla ei taksin taksia. Ja soittamalla taksia ei ollut saanut kuulemma kukaan yli 30 minuuttiin. Röyhkeästi siis lennosta taksia nappaamaan. Onneksi oli ystävällinen kuski, ja ehdin pääsykoepaikalle minuuttia ennen kokeen alkamista.

Kotiin lähtiessä ei onni ollut taaskaan myötäinen. Myöhästyin pari minuuttia yhdestä junasta, joten jouduin tunnin verran maleksimaan asemalla. Ruokaa siis hankkimaan. Asemaravintolan pizza ei kyllä mitään Michelin-tähtiä tule koskaan saamaan, mutta nälän sillä sai taiottua pois. Ja taas minä, aina niin huolellinen ihminen, onnistuin möhlimään. Tyhjän pizzalautasen viereen nimittäin jäi ystävältä lainaksi saatu pokkari. Tämän huomasin sitten junassa.

Ei tuo päivä ihan kauhea ollut, mutta ihan väärä päivä alkaa vastustamaan. Mutta onneksi on perjantai ja eilisen sattumuksille on nyt helppo hymyillä.

Ei ollut hellua helluntaina...

... liekö sitten jonoksi asti juhannuksena. Vai saako sitä rellestää koko kesän miten haluaa.

Jossain määrin hymyilytti lauantaina (helluntain aatto siis) Zetorin (http://www.zetor.net/) tanssilattialla dj:n varoittaessa miehiä jotenkin näin: "pitäkää varanne, sillä tänä iltana naiset ovat tositarkoituksella liikenteessä".

Jos oli aikaisemmin riesana perheenlisäyksestä utelevat ihmiset, nyt on riesana (hyvää tarkoittavat) henkilöt, jotka utelevat pariutumiseni tilannetta. Onko käynyt mielessäkään, että nyt reilut kolme vuotta eroni jälkeen olen erittäin tyytyväinen saadessani nauttia olostani ilman parisuhdetta? Ei tarvitse raportoida tekemisistään kenellekään, ei tarvitse huolehtia kenenkään muun pyykeistä kuin omistani, voi syyttää vain itseään jos kotona on sekaista.

Ei sen puoleen, en minä parisuhdetta pakoile. Ei vain ole tullut vielä ketään sellaista vastaan, jonka kanssa voisin kuvitella istuvani vielä kymmenenkin vuoden kuluttua samassa ruokapöydässä ja vielä olisi jotain puhuttavaakin. Tai se hiljainen hetki, joka väkisinkin joskus on, olisi luonnollista ja hyvän rinnakkaiselon merkki. Myönnän, että silloin tällöin tulee hetkiä, jolloin olisi ihanaa, kun voisi jakaa arkea jonkun kanssa.

Nyt on kuitenkin hyvä näin. Yksin oleminen ei välttämättä ole aina yksinäisyyttä.

Voihan Lotto ja Veikkaus

Muistan lapsena kuinka lauantai-iltaisin istuimme sohvalle ottamaan lottonumeroita ylös. Hyssyttely oli kova, jos joku kehtasi puhua sen aikana. En tiedä milloin teksti-tv on otettu käyttöön, mutta meillä sitä ei ainakaan ollut 80-luvulla. Ei siis ollut muuta mahdollisuutta kuin katsoa arvonta tv:stä tai seuraavan aamun lehdestä.

Vielä nykyäänkin tiedän vanhemman polven (omat isovanhempani) katsovan arvonnan tv:stä. Itse en ole niin tehnyt tietoisesti vuosiin. Järkytykseni olikin suuri nähdessäni ensimmäisen kerran Jokeri-arvonnan ja siinä esiintyvän hahmon. Huh, mitä pelleilyä.

Nyt seuratessani Lotto-arvonnan kohtalosta käytävää keskustalua, on itselläni herännyt kysymys koko arvonnan televisioinnin tarpeellisuudesta. Jos ne on tv:ssä pakko kertoa, kerrotaan yhtä vähäeleisesti kuin sen Maikkarilla tehdään. Ei minun tarvitse nähdä sen mystisen arvontakoneen pyörimistä. Jos jollakulla on, videoidaan ja pistetään nettiin.

Olen myös miettinyt YLE:n hallintoneuvoston toimintaa. Miksi asiaan ei ole puututtu, vaikka ongelma on tiedostettu jo vuosia? Hallintoneuvoston tulee ylimpänä päättävänä elimenä ottaa kantaa ja puuttua asioihin, joihin YLE:n operatiivinen johto ei syystä tai toisesta ole kyennyt.

Itse pysyn Veikkauksen verkkoasiakkaana, en katso arvontoja tv:stä tästä lähtienkään.

Äitienpäivän jälkitunnelmissa

Tämä kirjoitus olisi joissain piireissä ehkä tulkittu rienaukseksi, jos olisi sen julkaissut eilen. Siksi julkaisen sen vasta tänään. Olen ollut tämän asian kanssa melkoisen avoin, mutta ensimmäistä kertaa avaudun asiasta näin julkisesti. Anteeksi ja kiitos.

En ole äiti. En tule koskaan olemaan. Ja olen tyytyväinen tilanteeseen. 98 % ajasta.

Menetin mahdollisuuteni luonnonmukaiseen äitiyteen alle kaksikymppisenä, ensimmäisen avomieheni syrjähyppyjen seurauksena saadun klamydian ansiosta. Vuosien myötä ajatukseen on tottunut, eikä asia häiritse minua useinkaan. Tässä elämäntilanteessa on paljon helpompaa, kun vauvakuume ei vaivaa. Sinkkuna minulta myös kysytään onneksi hyvin harvoin perheen perustamisesta tai lapsien lukumäärästä.

Pahimmat hetket koin vuosia sitten, kun elin tuoreehkossa parisuhteessa ja sukulaiset kyselivät lapsien perään. Vastaukseksi ei riittänyt "ei ole vielä ajankohtaista" saati sitten edes suora "ei ole tulossakaan, en voi saada". Inttämisen määrää ei valitettavasti voi mitata millään mittarilla, mutta mielipahani määrä oli suunnaton.

Niinpä nyt äitienpäivänä iloitsen omasta äidistäni sekä isoäideistäni. Iloa ovat tuottaneet myös muutamat "mammahahmot" elämässäni. Iloitsen samoin ystävieni puolesta, jotka siis ovat äitejä. Koen kuitenkin myös tiettyä nipistelyä omassa sydämessäni; entä jos.

Jossitella voisi loputtomiin:

• entä jos en olisi sairastunut
• entä jos myöhempi mieheni olisi ollut lapsimyönteisempi
• entä jos adoptoisin
• entä jos minusta tulee uusioäiti

Mutta nyt olen kuitenkin tyytyväinen. Se pieni nipistely menee hyvin nopeasti ohi. Olen onnellinen - suurimman osan ajasta, enkä kaipaa juuri nyt mitään. Olen Nainen, lapsia tai ei.