Ylinopeutta! Hiljennä! Ääh. Kun on vauhtiin päästy, niin antaa mennä vaan!

Oi oi oi. On tullut sitten pidettyä tahattomasti pieni tauko kirjoittelussa. On vain tuo aika ollut aika lailla vähissä.

Aloitin sitten ne yamk-opinnot maanantaina. Juuri sillä viikolla, jolla en yleensä ottaisi mitään ylimääräistä hoitaakseni, on nimittäin aika kriittistä aikaa töissä. Nyt tähän yhtälöön, kun on tullut uusia muuttujia, olen tulos aika sekava.

Opiskelusta

Olipas outoa istua taas opiskelijana koulunpenkissä. Uusia ihmisiä (33 opiskelijaa ja muutamia vastuuopettajia), enkä ihan varmasti opi ihmisten nimiä ja kasvoja yhdistämään edes opintojen loppupuolella! Mutta tärkeintähän on nyt oppia oma opintoryhmäni, minä ja neljä muuta innokasta naista. Nyt sitten opettelemme tuntemaan toisiamme ja etsimme ryhmällemme sopivaa tapaa hoitaa opiskeluun liittyvät tehtävät. Onhan opintomme verkko-opintoja, joten uusien yhteisten tapojen löytäminen on erityisen tärkeää. Kaiken kaikkiaan mieliala opiskelun suhteen on ainakin vielä varsin korkealla.

Projektista

Olen nyt kaksi kertaa ollut tosissaan pt:ni ohjauksessa. Ja molempien kertojen jälkeen on lihakseni kirkuneet ja huudelleet hävyttömyyksiä... Olenhan kuitenkin aikaisemminkin treenannut, miksi tämä on siis näin rankkaa? Olenko tiedostamattani treenannut siis aikaisemmin liian kevyesti? Todennäköisesti. Nyt joudun opettelemaan haastamaan itseni ihan uudella tavalla. Onneksi. Eihän kehitystä tapahdu ilman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä!

Ruokavalion kanssa onkin sitten ollut ihan kunnolla ongelmia. Epäsäännöllinen elämä, ruokailut muualla kuin omassa keittiössä. Siinä syitä. Osin varmasti myös tekosyitä. Aina ei voi tehdä oikeanlaisia valintoja, välillä vain ei jaksa tehdä oikeanlaisia valintoja. Jälkimmäisestä aion päästä eroon! Ja sitten on ne tietoiset "väärät" valinnat. Niitäkin on oltava. Eihän elämäntapamuutos voi onnistua, mikäli en osaa tiedostaa valintojen seurauksia = pizza --> entistä tiukempaa treeniä!

Kävelyä on tullut harrastettua ihan hyötyliikuntana, mutta myös kunnon lenkkeinäkin. Tänään saatan myös kiskaista lenkkarit jalkaan, on nimittäin parin päivän "väärien valintojen" kausi takana...

Ystävistä

Eilen istuimme pienen porukan kanssa luonani teemalla Ihanat naiset @ Coctails. Mahtava porukka, upeita drinksuja! Ja syntisiä herkkuja...

Tästä alkaakin sitten ystävien kannalta ikävä aikakausi. Jos olin aikaisemmin melko kiireinen erilaisten luottamustoimien ja töidenkin vuoksi, on nyt ystävien tapaamisen tiellä myös opiskelut ja Projektini. Valitettavaa. Kumpaakaan niistä en voi jättää väliin, joten toivottavasti ystäväni voivat osallistua Projektiini kuuluvaan ulkoiluun ja liikuntaan. Ja lepoakin tarvitaan, myös yksinoloa. Siitäkään ei voi tinkiä.

***********
Ja nyt pientä eilisen jälkien siivoamista ja sitten voisikin... lähteä lenkille!

Lähtölaukaus loppuelämään

Tapasin eilen ensimmäistä kertaa seuraavat 13 kuukautta minua valmentavan personal trainerini, Petrin. Jossain määrin tapaaminen meni kuten olin odottanutkin, ja joitain asioita en osannut yhtään odottaa.

Aluksi keskustelimme tavoitteistani, nykyisistä liikuntatottumuksistani, vammoista/rajoitteista, yms. Asenteeni ja tavoitteeni ovat kuulemma kohdallaan, ja se osuus menikin ihan ok. Seuraavaksi teimme minulle kehonkoostumusanalyysin InBody-laitteella. Olen sen tehnytkin jo neljä kertaa ja vertasimme tuloksia aikaisempiin: lihasmassaa on yhä keskivertoa/tavoitetilaa enemmän kokoiselleni naiselle & rasvaa on aivan liikaa. Läskin sulattamisen kannalta on oikein positiivista, että lihaksia on entuudestaan ja niiden pitäisi reagoida treeniin varsin nopeasti.

Keskustelujen jälkeen siirryimme sitten testaamaan kuntoani. Voitteko uskoa: minä hölkkäsin juoksumatolla! Käveltyäni n. 8 minuuttia lämmittelyksi, nosti Petri nopeuden hölkkään. Huh. Tavoitteenani on juosta ensi keväänä 5 km, ja olihan se lähtötaso testattava. Tuomio: älä nyt ihan vielä lähde juoksulenkille... En siis ilmeisesti ollut ihan väärässä, kun olen sitä vältellyt.

Ja sitten jatkettiin. Testattiin liikkuvuutta, voimatasoja, lihaskestävyyttä, jne. Tuloksena on jäykkä (erityisesti nilkoista), lihaskestävyydeltään heikko, mutta voimakas ämmä tarvitsee apua. N. neljän viikon kuluttua on sitten vuorossa aerobisen kunnon testaus VO2-testillä (http://www.vo2testit.fi/).

Tiistaina jatketaan. Sitten treenataankin kuulemma jo tosissaan.

Iloa ja surua, onneksi on monta kullanmurua...

Sain viikonloppuna kuulla setäni menehtyneen juuri alle 50-vuotiaana. Syytä ei vielä tarkkaan tiedetä, mutta voidaan varsin helposti päätellä. Ylipaino, huonot elämäntavat... Tämä vain vahvistaa päätöstäni tehdä elämäntaparemontti juuri nyt.

Keskustelimme ystävän kanssa eilen lenkillä, tai ehkä minä avauduin, kuinka tärkeää olisi saada elämä juuri nyt raiteilleen, ennen kuin täyttää 40. Saisi sitten loppupuoliskon elämästään elää suhteellisen terveenä. Minullakin on molemmissa suvuissa rasitteena diabetes ja sydänsairauksia. Diabetes varsinkin kauhistuttaa jo ajatuksena.

Onneksi tämä aloittamani projekti on jo alkanut näyttämään tuloksiaan. Paino on tippunut muutaman sata grammaa ja vatsa ei pömpötä enää niin paljoa. Tainneet olla nuo kesän siiderit turvottamassa vatsanseutua... Jaksaminenkin on paremmalla tolalla, kiitos ravitsevamman syömisen.

Tänään alkaa sitten syyskausi töissä oikein toden teolla. Kaksi edellistä viikkoa tuntuivat olevan ns. pehmeää laskua ja nyt näyttää jo kalenteri aika paljon täydemmältä. Samalla tämä viikko on myös melkoisen täydeltä myös vapaa-ajan osalta: liikuntaa, Helsingin Juhlaviikkoja, Stage-festivaalia... Eipähän ehdi kotona istumaan jääkaapin äärellä. Asettaa tosin haasteita syömisen aikatauluttamiselle...

Hauskaa viikon alkua kaikille, etenkin pienille ja suuremmille lukuvuotensa aloittaville!

Olen äimän käkenä!

Kaikki, jotka tuntevat minut, tietävät, että nyt aloittamani kunto-/laihdutusprojektini ei ole ensimmäiseni. Osa on tyssännyt alkumetreille, osa joka osin onnistunutkin. Nyt aloittamani uusi elämä vol X on siis joidenkin mielestä varmasti vain yksi muiden joukossa.

Päätin alusta pitäen jakaa kokemukseni niin tämän blogin kuin Facebook-profiilinikin kautta. Ajatuksena se, että niin aiheutan itselleni sopivasti paineita. En edes kuvitellut saavani näin paljon tukea! Wau! Yksi jos toinenkin on onnitellut päätöksestä palkata personal trainer, toiset lupaavat lähteä lenkkikaveriksi. Ihanaa!

Nyt on siis paljon kyseessä. Ei ainoastaan oma terveyteni (+ tietenkin ulkonäköni) vaan myös muiden odotukset. Ja tietenkin se melkoisen suuri rahamäärä, jonka aion tähän laittaa. Nyt yritän miettiä itselleni sopivia välitavoitteita ja niihin kannusteita (tottakai!). Olen tehnyt tämän blogin sisään oman sivun tälle projektille. Sinne kirjaan erilaisia numeraalisia sekä muitakin tavoitteita, keinoja sekä edistymiseni.Viimeisimmät luvut aina perjantaisin.

Mutta nyt kotitreeni ja siivousta.

Muutosaskeleita - step by step

Olen menossa tänään ensimmäiseen tapaamiseeni KuntoKompassiin. Tarkoituksena siis kuulla heidän personal trainer -tyyppisistä palveluista ja niiden hinnoista. Samalla olen yrittänyt onkia muidenkin toimijoiden hintoja ja toimintatapoja. Tuskallinen on valveutuneen kuluttajan tie...

Samalla tulee miettineeksi tietenkin miksi haluan PT:n, mitä olen siitä valmis maksamaan, mitä ajattelen tällä saavuttavani, paljonko aikaa olen valmis nyt laittamaan itseeni ja mitkä ovat omat rajoitteeni/vaatimukseni palvelulle ja itselleni. Vaikeita kysymyksiä. Parempaa analyysia odotellessa...

Perjantaina jo aloitin syömisteni kirjaamisen ja samalla syömisen vähentämisen. Käytän tähän tarkoitukseen jo aikaisemmin hyväksi havaittua Kiloklubia. Se on  ilmainen, helppokäyttöinen ja tarpeeksi tarkka tarpeisiini. Sen huonot puolet ovat

1. Palvelu ehdottaa tavoitteesi mukaista energiavajetta, mutta ei anna vaikuttaa vauhtiin itse.
2. Palvelu jakaa kaiken viikon liikunnan sen viikon päiville. Ja viikko alkaa aina maanantaista. 
3. Palvelun foorumi on tupaten täynnä ja näyttää aina ensimmäiset viestit ensin, eli viimeisimmät ovat viimeisenä...

Pikkujuttuja, eikä kaikki edes ymmärrä miksi marisen näistä, huomaatte itse jos kokeilette. Mutta parempaakaan ei ole löytynyt. Ilmaista siis. Eikä varmaan löydykään.

Syömisten kirjaaminen toimii kyllä valtavan hyvin motivaattorina. Onhan se nyt noloa kirjata siidereitä, suklaata ja muita herkkuja. Niitä ei siis pidä syödä, jos se nolottaa. Itse kyllä olen nyt herkutellutkin, mutta pitänyt silti jokaisen päivän alle peruskulutuksen. Hyvältä siis näyttää! Paitse vaa'alla. Noh, ei pitäisi vielä näyttääkään juuri miltään vaa'alla. En vain malttaisi millään odotella tuloksia! Luulen, että siinä onkin yksi suuri syy, miksi meistä tulee jojoilijoita...

Ja sitten pt:n haastateltavaksi ja itse kyselemään myös aktiivisesti. Perästä kuuluu!

JK: sopimus PT:n kanssa syntynyt. 13 kk KuntoKompassin treenattavana. Ensi viikolla selviää pt:n henkilöllisyys.

Ensimmäinen työviikko - oivalluksia, kauhun hetkiä ja aivotonta hymyilyä

Uhosin tuossa kesäloman aikana jälleen kerran, että nyt on tultava elämään muutos. Ja mikäs sen parempi aika aloittaa muutokset, kuin kesälomalta palattaessa.

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen on tosiaan ollut aikamoinen. Töissä on tullut huomattua, että loma on ilmeisesti ollut varsin hyvä, kun vasta töihin palatessa muistaa ne sata ja yksi erilaista projektia / tehtävää, jotka pitäisi syksyn aikana saada tehtyä. Niin töissä kuin kotonakin.

Projekti nro 1 on tietenkin kohta alkavat opinnot. Pitäisi keksiä opinnäytteen aihe, suunnitella ajankäyttöä opintojen suhteen ja orientoitua taas opiskelemaan.

Projekti nro 2 on vuosittain toistuvat ARENA-messut (http://biz.aalto.fi/arena). Aina yhtä suuri ja ihmeellinen. Hauskakin!

Projekti nro 3 on oma hyvinvointi. Se pitää sisällään niin fyysisen kunnon kohottamista, painonpudotusta kuin henkistäkin kestävyyttä. Tämäkin on jatkuva projekti, mutta nyt päätin tehdä asialle kunnolla jotain ja otin yhteyttä paikalliseen personal traineriin. Katsotaan miten ämmän käy.

Siinä isoimmat.

Pienet projektit / tehtävät ovat valitettavasti niitä, jotka jossain määrin haittaavat aina noiden suurimpien suorittamista. Taas on kaapissa kankaita odottamassa ompelua, pitäisi saada kaappeja tyhjennettyä turhasta tavarasta, ystäviäkin pitäisi ehtiä tapaamaan. Ja hoitaa TRAL:n liittyvät velvollisuudet. Murehditaan niitä sitten, kun sen aika on!

Toivottavasti syksy tuo tullessaan paljon hauskoja tilanteita, uusia tuttavuuksia ja positiivista pöhinää!

Ohhoh. Vauhtia elämään...

Iloisia uutisia: pääsin opiskelemaan!

Ja seuraava tunne onkin sitten jotain muuta... Seuraavat 2-3 vuotta tulevat olemaan sitten aikaisempia vuosiakin kiireisempiä. Työn ohessa opiskeleminen ei tule olemaan helppoja. Välillä hektinenkin työ, luottamustoimet, harrastukset ja nyt vielä opiskelukin taistelevat ajastani. Katsotaan vuoden päästä mikä näistä on vetänyt lyhimmän korren... Toki näissä on siis olemassa jo nyt jokin "velvollisuusjärjestys", mutta jossain välissä pitäisi jatkossakin muistaa hoitaa itseään. Fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Ilman niitä ei jaksa.

Ensimmäiset ärtymyksen ja kauhunkin hetket koin aukaistessani hyväksymiskirjeen ja sen mukana tulleet ohjeet. Tutkinto sinänsä on siis tarkoitus suorittaa työn ohessa lähinnä verkko-opetuksena ja sekin iltaisin. Mutta orientaatiojakso järjestetään elokuussa neljän päivän mittaisena päiväopetuksena. Hei! Tästä olisi voinut kertoa aikaisemmin. Olisin säästänyt vähän lomapäiviä myös tätä varten. Ja valitettavasti en pysty kaikkia noita neljää päivää olemaan poissa töistä, silloin on kuitenkin yksi kiireisimmistä viikoistani elo-syyskuun aikana töissä. Taidanpa laatia lyhyen kirjelmän asiasta tulevaan opinahjooni. Yritän olla kiltti...

Mutta sitten seuraavaan kauhua aiheuttavaan asiaan tässä ilouutisessa... Tuolle orientaatioviikolle pitäisi jo olla hahmoteltuna opinnäytetyön aihe. Mistä halvatusta minä sellaisen nyt tähän hätään taion! Esimiehen kanssa on alustavasti juteltu asiasta ja hän on luvannut tähän apua. Ongelma tulee tästä loma-ajasta. Itse jään lomalle ensi viikolla ja seuraavan kerran olemme yhtäaikaa taas töissä elokuun puolen välin jälkeen. Ja siitä jo viikon kuluttua on orientaatiojakso. Kiirus tässä tulee.

Kaikesta tästä johtuen: tästä kesästä tulee mahtava! Ja anteeksi kaikki läheiset: en aio viettää kesälomaani kiertämällä sukulaiselta sukulaiselle, ystävältä toiselle. Tämä kesä on vain ja ainoastaan lomailua, minun itseni ehdoilla. 

Maailma valmiiksi ennen lomia?

Loma on jo ihan nurkan takana. Aloitan sen perinteiseen tapaan juhannuksesta ja pysyttelen poissa officesta jopa viisi viikkoa. Kesäkuun alkupäivinä ajattelin, että voisi aloittaa pienen lomaa edeltävän siivouksen: sähköpostilaatikkoa pienemmäksi, pöydältä paperit arkistoon/roskikseen, yms. Toisin on käynyt. Vauhti se vain kiihtyy loman lähestyessä.

Tämä on jokavuotinen ilmiö. Maailma pitää saada valmiiksi ennen lomia, että työpöydällä ei lomilta palattaessa odottaisi tekemättömien töiden pinoa. Mutta miksi tämä tuli taas muka yllätyksenä? Jos nyt olisi oikein järkevä, aikatauluttaisi itselle viikottaisen, tai vähintään kerran kuukaudessa, siivoushetken kalenteriin. Ei kokisi niin suuria omantunnon tuskia, kun pöytä pursuilee papereita ja sähköpostin inboxissa on satoja posteja, joille pitäisi tehdä jotain. Ja se jotain on usein siirto toiseen kansioon tai suorastaan poisto.

Nyt tästä asiasta hermostuneena, olen suunnitellut seuraavanlaisia sääntöjä loman jälkeen otettaviksi käyttöön:

1. inboxissa ei saa olla sataa viestiä enempää
2. saapuneet viestit siirretään asiaankuuluvaan kansioon välittömästi mikäli ne eivät edellytä toimenpiteitä
3. toimenpiteitä edellyttävät viestit liputetaan omalla järjestelmällä ja aikataulutetaan kalenteriin
4. työpöydällä on enää kaksi paperipinoa: odottavat toimenpiteitä & hoidettu
5. hoidettu-pino siivotaan kerran viikossa pois: arkistoidaan & tuhotaan

Ehkä näillä säännöillä saisin pidettyä jotain järjestystä yllä.

Kalenterini on nyt lomaa edeltävässä pursuamismoodissa. Tapaamisia toisen perään ja kaikilla sama päämäärä: hoidetaan tämä vielä ennen lomia. Nyt siis painetaan hiukkasen pidempää päivää, päästäksemme lomille. Onneksi on ns. omia menoja välillä, voi kieltäytyä edes välillä.

Kesäriennot kutsuvat!

Vastustaa & vastustaa, mutta silti...

...pitää aina puskea eteenpäin.

Eilen näytti siltä, että nyt on niitä päiviä kun olisi kannattanut pysyä peiton alla. Onneksi ei sattunut mitään katastrofaalista ja kenenkään henki ei ollut uhattuna. Katastrofi oli kyllä lähellä.

Olen aina ollut se, joka on joka paikassa hyvissä ajoin etuajassa. En myöhästele tapaamisista, vaan paheksun myöhästyjiä. Nyt myöhästyin sitten juuri sieltä, mistä ei pitäisi myöhästyä. Pyrin nimittäin jälleen opiskelemaan, ylempää amk-tutkintoa, ja eilen oli pääsykokeet. Onneksi myöhästyin vain pari minuuttia ja päästivät minut vielä sisään. En tiedä, miten olisin reagoinut, jos olisivat jättäneet minut salin ulkopuolelle. Saanut itku-potku-raivarit?

Koko tapahtumasarja sai alkunsa optimistisesta ajattelusta: VR:n junat kulkevat ajallaan ja saan taksin tolpalta ilman sen suurempia vaikeuksia. Toisin kävi. Taajamajuna Helsingistä Tampereelle oli Hämeenlinnan kohdalla n. 10 minuuttia myöhässä ja taksitolpalla ei taksin taksia. Ja soittamalla taksia ei ollut saanut kuulemma kukaan yli 30 minuuttiin. Röyhkeästi siis lennosta taksia nappaamaan. Onneksi oli ystävällinen kuski, ja ehdin pääsykoepaikalle minuuttia ennen kokeen alkamista.

Kotiin lähtiessä ei onni ollut taaskaan myötäinen. Myöhästyin pari minuuttia yhdestä junasta, joten jouduin tunnin verran maleksimaan asemalla. Ruokaa siis hankkimaan. Asemaravintolan pizza ei kyllä mitään Michelin-tähtiä tule koskaan saamaan, mutta nälän sillä sai taiottua pois. Ja taas minä, aina niin huolellinen ihminen, onnistuin möhlimään. Tyhjän pizzalautasen viereen nimittäin jäi ystävältä lainaksi saatu pokkari. Tämän huomasin sitten junassa.

Ei tuo päivä ihan kauhea ollut, mutta ihan väärä päivä alkaa vastustamaan. Mutta onneksi on perjantai ja eilisen sattumuksille on nyt helppo hymyillä.

Ei ollut hellua helluntaina...

... liekö sitten jonoksi asti juhannuksena. Vai saako sitä rellestää koko kesän miten haluaa.

Jossain määrin hymyilytti lauantaina (helluntain aatto siis) Zetorin (http://www.zetor.net/) tanssilattialla dj:n varoittaessa miehiä jotenkin näin: "pitäkää varanne, sillä tänä iltana naiset ovat tositarkoituksella liikenteessä".

Jos oli aikaisemmin riesana perheenlisäyksestä utelevat ihmiset, nyt on riesana (hyvää tarkoittavat) henkilöt, jotka utelevat pariutumiseni tilannetta. Onko käynyt mielessäkään, että nyt reilut kolme vuotta eroni jälkeen olen erittäin tyytyväinen saadessani nauttia olostani ilman parisuhdetta? Ei tarvitse raportoida tekemisistään kenellekään, ei tarvitse huolehtia kenenkään muun pyykeistä kuin omistani, voi syyttää vain itseään jos kotona on sekaista.

Ei sen puoleen, en minä parisuhdetta pakoile. Ei vain ole tullut vielä ketään sellaista vastaan, jonka kanssa voisin kuvitella istuvani vielä kymmenenkin vuoden kuluttua samassa ruokapöydässä ja vielä olisi jotain puhuttavaakin. Tai se hiljainen hetki, joka väkisinkin joskus on, olisi luonnollista ja hyvän rinnakkaiselon merkki. Myönnän, että silloin tällöin tulee hetkiä, jolloin olisi ihanaa, kun voisi jakaa arkea jonkun kanssa.

Nyt on kuitenkin hyvä näin. Yksin oleminen ei välttämättä ole aina yksinäisyyttä.

Voihan Lotto ja Veikkaus

Muistan lapsena kuinka lauantai-iltaisin istuimme sohvalle ottamaan lottonumeroita ylös. Hyssyttely oli kova, jos joku kehtasi puhua sen aikana. En tiedä milloin teksti-tv on otettu käyttöön, mutta meillä sitä ei ainakaan ollut 80-luvulla. Ei siis ollut muuta mahdollisuutta kuin katsoa arvonta tv:stä tai seuraavan aamun lehdestä.

Vielä nykyäänkin tiedän vanhemman polven (omat isovanhempani) katsovan arvonnan tv:stä. Itse en ole niin tehnyt tietoisesti vuosiin. Järkytykseni olikin suuri nähdessäni ensimmäisen kerran Jokeri-arvonnan ja siinä esiintyvän hahmon. Huh, mitä pelleilyä.

Nyt seuratessani Lotto-arvonnan kohtalosta käytävää keskustalua, on itselläni herännyt kysymys koko arvonnan televisioinnin tarpeellisuudesta. Jos ne on tv:ssä pakko kertoa, kerrotaan yhtä vähäeleisesti kuin sen Maikkarilla tehdään. Ei minun tarvitse nähdä sen mystisen arvontakoneen pyörimistä. Jos jollakulla on, videoidaan ja pistetään nettiin.

Olen myös miettinyt YLE:n hallintoneuvoston toimintaa. Miksi asiaan ei ole puututtu, vaikka ongelma on tiedostettu jo vuosia? Hallintoneuvoston tulee ylimpänä päättävänä elimenä ottaa kantaa ja puuttua asioihin, joihin YLE:n operatiivinen johto ei syystä tai toisesta ole kyennyt.

Itse pysyn Veikkauksen verkkoasiakkaana, en katso arvontoja tv:stä tästä lähtienkään.

Äitienpäivän jälkitunnelmissa

Tämä kirjoitus olisi joissain piireissä ehkä tulkittu rienaukseksi, jos olisi sen julkaissut eilen. Siksi julkaisen sen vasta tänään. Olen ollut tämän asian kanssa melkoisen avoin, mutta ensimmäistä kertaa avaudun asiasta näin julkisesti. Anteeksi ja kiitos.

En ole äiti. En tule koskaan olemaan. Ja olen tyytyväinen tilanteeseen. 98 % ajasta.

Menetin mahdollisuuteni luonnonmukaiseen äitiyteen alle kaksikymppisenä, ensimmäisen avomieheni syrjähyppyjen seurauksena saadun klamydian ansiosta. Vuosien myötä ajatukseen on tottunut, eikä asia häiritse minua useinkaan. Tässä elämäntilanteessa on paljon helpompaa, kun vauvakuume ei vaivaa. Sinkkuna minulta myös kysytään onneksi hyvin harvoin perheen perustamisesta tai lapsien lukumäärästä.

Pahimmat hetket koin vuosia sitten, kun elin tuoreehkossa parisuhteessa ja sukulaiset kyselivät lapsien perään. Vastaukseksi ei riittänyt "ei ole vielä ajankohtaista" saati sitten edes suora "ei ole tulossakaan, en voi saada". Inttämisen määrää ei valitettavasti voi mitata millään mittarilla, mutta mielipahani määrä oli suunnaton.

Niinpä nyt äitienpäivänä iloitsen omasta äidistäni sekä isoäideistäni. Iloa ovat tuottaneet myös muutamat "mammahahmot" elämässäni. Iloitsen samoin ystävieni puolesta, jotka siis ovat äitejä. Koen kuitenkin myös tiettyä nipistelyä omassa sydämessäni; entä jos.

Jossitella voisi loputtomiin:

• entä jos en olisi sairastunut
• entä jos myöhempi mieheni olisi ollut lapsimyönteisempi
• entä jos adoptoisin
• entä jos minusta tulee uusioäiti

Mutta nyt olen kuitenkin tyytyväinen. Se pieni nipistely menee hyvin nopeasti ohi. Olen onnellinen - suurimman osan ajasta, enkä kaipaa juuri nyt mitään. Olen Nainen, lapsia tai ei.

Löytöjä, haaveita ja oman lompakon ulottumattomissa

Uuden asunnon myötä on vain joskus (lue: aina) ostettava jotain uutta. Vanhat ratkaisut eivät toimi tyystin erilaisessa asunnossa. Niin kävi tälläkin kertaa. Kun eteisessä ei olekaan perinteistä naulakkoa, vaatteille ei ollutkaan hyllykaappia ja keittiössä omaan makuun turhan paljon avohyllyjä - on ostokset välttämättömiä. Ei elämä niin paljoa muutu hetkessä, että nämä "ongelmat" katoaisivat.

Niinpä metsästämään ratkaisuja. Siinä sivussa tulee tehtyä toki heräteostoksiakin... Onneksi olen onnistunut maksimoimaan niidenkin hyötynäkökulmat. Ihan turhia ei siis ole tullut ostettua.

En ollutkaan aikoihin käynyt Eteläesplanadilla ja onneksi hämärästi muistin Savoyn alakerrassa olevan sisustusliikkeen. Sieltä ajattelin voivan löytyä jotain kivaa kotiin. Ja niin löytyikin. Oheinen naulakko täytti kaikki vaatimukseni. Eteiseni on kapea, eikä kunnon naulakolle oikeasti ole tilaa. Niinpä, kun huomasin tämän maksavan alle 70 euroa, oli se pakko hankkia. Kaikki vähänkään vaatimukseni täyttävät (tyylikäs, kapea, korkea) muut ovat maksaneet reippaasti yli satasen. Destinystä (http://www.destinystore.fi/) olisin voinut ostaa enemmänkin... Ehkäpä sieltä voisi jatkossa löytyä joku lahjakin ystäville.

Riviera Maison on aina kiehtonyt minua. Tosin osa heidän tuotteistaan menee hiukka yli hilseen, mutta joka ikinen kerta niitä myyvässä liikkeessä käydessäni  tekisi mieleni ostaa vaikka ja mitä. Nyt jäin taas vain haaveilemaan, mutta ehkä jonain päivänä... Ainakin seuraavat:

• 202810 Baguette and More Bowl, 69,95 €
• 216830 Ma Maison double tray S, 59,96 €
• 177760 Wooden Plate Rack With 10 Sticks 34,94 €
• 163250 Classic Bijoux Stand 34,94 €

Kalliiksi käy... Ehkäpä jollakulla olisi tarpeettomana näitä nurkissaan? Ja jos jostain joskus löytyy pari jo valikoimista poistunutta RM-tuotetta...

Jo aikaisemmin muuton ollessa tiedossa, kävimme ystäväni kanssa yhtenä sunnuntaina pyörähtämässä Viisarissa (http://www.viisari.fi/). Siellä erityisesti Kodin Tyyli (http://www.kodintyyli.com/) on useammankin kerran napannut turhan ison setelitukon lompakostani.... Nyt sieltä ei jäänyt käteen haaveita enempää, mutta naapurin Matto.fi (http://www.matto.fi/) sen sijaan nakersi rahavarojani. Nimensä mukaisesti se on mattoliike, ja yhden sellaisen sieltä kotiin nappasinkin. Se, mikä yllätti oli vanhat kalusteet. Mistä lie hankittu, en käynyt kyselemään, vaan ihastuin välittömästi niiden rustiikkiseen ulkonäköön. Ja koska silloin ei uudesta asunnosta ollut juuri mittoja, oli kalusteet jätettävä toiseen kertaan. Sen sijaan nappasin mukaani tämän siniharmaan metallisen "laukun". Ihan heti ei ollut mielessä edes, että mitä siinä aion säilyttää... Mutta käyttötarkoitus löytyi itse asiassa miltei samantien. Vihdoinkin on kunnollinen säilytyspaikka harrastelehdilleni (Kamera, Fit, KG, Käsityölehti, yms).

Pärskimistä, auvoista hymyilyä ja ankaraa kiroilua

Niistä on muuton jälkeinen aika tehty. Pääsiäinen - mikä se on? Minulla on kuherruskuukausi uuden asunnon kanssa!

Muuttolaatikoita ja -säkkejä tyhjentäessä ei voi olla ihmettelemättä: mihin tämä kaikki tavara oli tungettuna vanhassa asunnossa. Ja mihin se täällä muka mahtuu...? Niinpä vielä tässäkin vaiheessa on otettava käyttöön kolmen pinon taktiikka: yksi kaappeihin/käyttöön, yksi roskikseen ja yksi harkintaan/varastoon päätyville tavaroille. Ja neljäntenä vielä lahjoitetaan-pino.

Toinen asia joka ihmetyttää on tämä pölöyn määrä mikä niistä laatikoista ja säkeistä nousee. Enkös minä muka pessyt ja puunannut kaiken ennen pakkaamista? Näemmä en tarpeeksi hyvin. Pölyallergisen kurkku on käheänä, silmät vuotavat ja aivastuttaa jatkuvasti. Eikä asiaa tietenkään helpota ulkona alkanut katupölykausi. Nenäsumutteet siis jokaisen takin taskuun ja käsilaukkuihin.

Kunnon luulisi nousevan tällaisen puuhan keskellä ilman erityisiä jumppia tai kuntosalikäyntejä. Nostoja, kyykkimisiä, vinttivarastoon kapuamisia (kuudes kerros, ei hissiä). Kymmenennen kerran vintille kavutessani jouduin kuitenkin toteamaan, ettei tämä aerobisesta harjoituksesta kyllä näemmä ihan käy. Onhan siitä apua ja hyötyä, mutta ei se oikeaa ulkoilua ja liikuntaa korvaa. Tänään on siis vuorossa hyötyliikuntaa - kävellen asioita hoitamaan.

Ja se auvoinen hymyily. Sitä riittää. Uutta asuntoa on aina mukava sisustaa, järjestellä ja ihmetellä. Näin vanhassa talossa (rak. 1913) jokainen yksityiskohta on uniikki. Ja entiseen asuntoon verratessa iloitsen jatkuvasti mm. siitä, että

1. nyt minulla on oikea keittiö
2. huonekorkeus on reippaasti yli 3 m
3. asunnon sijainti on kertakaikkisen loistava

Ja monesta muusta pienemmästä ja suurestakin yksityiskohdasta.

Mutta on tässä taas sekin puoli, ettei muuttaminen ole ikinä halpaa, eikä varsinkaan ilmaista. Hankintalista pitenee koko ajan pienillä ja suurilla tarpeilla (aidoilla ja olisipas-kiva-jos tyyppisillä). Etsinnässä mm.

• vanha piianpeili
• Ikean Perfekt-keittiöhyllyyn sopivia "säilytysjuttuja"
• pöydälle / kaappiin laitettava aterinlaatikosto / -lipasto
• pari huonekasvia
• eteiseen naulakkoviritelmä (valmis aika kiven takana, joten päätynen tekemään sellaisen itse - eli rautakauppaan)
• yms.

 Tekemistä piisaa, eli nyt lähden siis tekemään. Vierivä kivi ei sammaloidu!

Onpas hiljaista...

...kirjoitusrintamalla. Mutta ei muuten elämässä!

Projekti I: Muutto

Muutto siintää jo parin yön päässä ja vanha asunto on jo melkein pakattu. Vielä joitain irtoroinia pakkaamatta ja loppusiivous tekemättä. Uudessa asunnossa jo pakettiautollinen tavaraa ja uusien kalusteiden kokoaminenkin on alkanut.

Nyt täytyy myöntää, että olen aivan kertakaikkisen innoissani! Uusi asunto & uusi asuinalue = uusi elämä? Toivottavasti. Mutta karikotkin olen jo havainnut: uuden asunnon lähellä on liian paljon kivoja ravintoloita ja kahviloita. Miten pitää itsensä kurissa niiden suhteen? Sallitaanko pieni kuherruskuukausi niiden parissa? Onneksi tavaroiden purkamiseen ja sisustamiseen menee aikaa, joten tekemistä ei puutu. Onko siinä riittävästi pitämään minut poissa paheiden tieltä? Muuttoviikonlopulle olen luvannut itselleni hiukan herkuttelua.

Projekti II: Kuntoremontti

Kuntoremontti ja laihdutus polkevat paikoillaan. Olen joutunut joustamaan ruokailuissa ja jossain määrin myös kuntosaliharjoittelustakin. Onko muutto tekosyy vai kelpaako selitykseksi? Muuton hyvät puolet projektin kannalta löytyvät lisääntyneenä aktiivisuutena työn ulkopuolella: nostelua, kantamista, siivoamista. Illalla kun menee nukkumaan tietää kyllä tehneensä jotain ruumiillista. Huono puoli on se, että ruokapuoli ei pysy ihan kasassa. Ei viitsisi ostaa enää jääkaappiin mitään ja kiirekin tuppaa olemaan. Onneksi on proteiinipatukat, rahka ja marjat sekä kahvi. Kahvia kuluu, paljon. Samoin vettäkin - pakatessa pöly lentää! Vettä tulee juotua kuitenkin liian vähän, tuohon kahvimäärään nähden nimittäin.

Ostin helmikuussa itselleni sellaisen Omronin vaa'an, joka mittaa myös kehonkoostumuksen. En ole sen koommin vanhalla puntarilla käynyt, mutta uteliaisuuttani tein sen tässä eräänä päivänä. Ainahan pitäisi käydä samalla vaa'alla, niissä on kuitenkin tarkkuuseroja. Yllätys oli kuitenkin suuri: luulin laihtuneeni vuoden alusta n. 3 kg, mutta sehän olikin 4! Aikamoinen ero puntareissa.

Projekti III: yhdistystoiminta ja luottamustoimet

Pääsin lauantaina todistamaan hienoa tilaisuutta: Tradenomiliiton Tradenomi-päivä keräsi hienon yleisön Musiikkitalolle kuuntelemaan varsin laadukkaita puheenvuoroja ja verkostoitumaan keskenään. Näin paljon vanhoja tuttuja, tapasin paljon uusia ihmisiä ja pääsin samalla tutustumaan ensimmäistä kertaa Musiikkitaloon. Aika hieno rakennus. Täytyy käydä tutustumassa vielä paremmin kevään aikana.

Tilaisuuden jännittävin osa omalta osaltani oli osallistuminen paneeliin panelistina. Keskustelimme kansanedustaja Tuomo Puumalan, koomikko/tuottaja Lotta Backlundin ja Jani Halmeen (luova johtaja) kanssa paremmasta työelämästä. Jännitti, olihan kyseessä ensimmäinen paneelini, mutta hyvin kai se meni. Vai menikö? Itse on hankala arvioida, sillä eihän sitä itseänsä pysty ihan niin ulkopuolelta katsomaan. Mutta sain kuitenkin hyvää palautetta. Hyvä. Tästä on hyvä jatkaa.

Lopuksi

Olipas asiaa. Sen siitä saa, kun kirjoittaa niin harvoin. Ehkä parannan tapani kevään aikana, tai sitten en. Aika näyttää.

Muuttokuumetta ja ruokavaliokärvistelyä

Tajusin juuri, että huomenna on maaliskuu eli muuttokuu! Ihanaa! Tekisi hirveästi mieli pakata jo kaikki tavarat, mutta mitenkäs sitä sitten elää niiden laatikoiden keskellä... Tähän kuumeeseen olen keksinyt oivan helpotuskeinon: siivoan kaapit ja laatikot ylimääräisestä roinasta ja samalla tulee tiivistettyä. Eli nyt on jo pari pientä vitriinikaapin laatikkoa tyhjänä! Hyvä minä! Toinen hyvä keino on hoitaa virallisia muuttoon liittyviä asioita: laajakaistayhteys muutettu, vakuutukset muutettu, työnantajalle ilmoitettu uusi osoite...

Ja kun tämä muutto ei ole ainoa elämässäni tällä hetkellä käynnissä oleva projekti, on pinna hiukan kireällä. Superdieetti ei kyllä valitettavasti mene ihan ohjeiden mukaan. Mutta pääasia, että edes osittain, eikö? Rukkasin hieman ruokavaliota (sallin mm. muutkin kuin vihreät vihannekset) ja annan itselleni anteeksi olosuhteiden tuomat pakkotilanteet kun ruokavaliota ei aina voi noudattaa. Aerobinen liikunta ei vieläkään mene kuten ohjeissa ja kuntosaliharjoittelukin kärsi hieman flunssan vuoksi. Mutta juna kulkee, vaikka konduktööri jäisikin laiturille. Tavoitteena on kuitenkin pysyvä muutos, ei lyhytaikainen hyöty.

Siinä siis yksityiselämän projektien tilanneraportti. Ihan toinen juttuhan on siis nämä työelämän haasteet... Upeita haasteita, mutta kiireistä. Siinä tiivistetysti. Niistä lisää toisella kertaa. Nyt sain kuitenkin nämä asiat pulautettua ihmistenilmoille.

Ja kuinkas sattuikaan...

... jouduin lintsaamaan... Auts. Ei ole ihan mennyt putkeen tämä FitFarmin Superdieetti sitten lauantaiaamun. Kylästelyä, saunomista, kuohuvaa, hyvää ruokaa. Ja työviikkokin alkoi eväättömillä päivillä, eli nyt tarttis täyskäännöksen takaisin raiteille. Mutta tämä ilta menee vielä ihan juhliessa: tänään on tehty kauppakirjat asunnosta, eli yksi vaihe muutosta hoidettu. Sain tilattua myös pakettiauton muuttopäivälle nro 1 ja muuttofirman muuttopäivälle nro 2.

Täytyy kyllä sanoa, että en ole täysin ihastunut tuohon Superdieettiin. Ruokavalio on aika yksipuolinen, eikä vaihtoehtoja paljoa ole. Ensimmäisen viikon jälkeen tulee vihreät kasvikset jo korvista. Taidanpa tehdä hiukan muunnellun dieetin: yksi osa FitFarmia, yksi osa Painonvartijoita ja kolmas tervettä järkeä.

Muutto alkaa lähestymään. Sunnuntaina käväisimme ystävän kanssa ostoksilla / katselemassa uuden asunnon välttämättömiä hankintoja. Mukaan lähti valaisin eteiseen Kodin1:stä, sain 20 euroa halvemmalla, kiitos postista tipahtaneiden kuponkien. Toinen löytö oli metallinen matkalaukun näköinen arkun tapainen säilytyskaluste (kuva tulee myöhemmin) matto.fi:stä. Harkintaan jäi isommat säilytyskalusteet. Tarvitsen nimittäin vaatteille pienehkön hyllykaapin ja yksi vaihtoehto löytyi Kodin Tyylistä.   Perjantaina selviää, onko vuokraemäntäni halukas myymään ruokapöytänsä ja sen mukana tuolit. Tuolit nimittäin ainakin täytyy käydä ostamassa, jos hän ei näistä luovu...

Varasin sen pakettiauton yhdelle sunnuntaille, että käyn hakemassa jonkun löytämistäni vaihtoehdoista. Samoin kuin veljen luona "hoidossa" olleen nojatuolin. Samalla voikin sitten viedä uudelle asunnolle mm. polkupyörät ja muutakin tavaraa.

Rahaa kuluu. Periaatteessa kalusteita olisi jo aika hyvin, mutta aina uuteen asuntoon pitää jotain uutta ostaa.Valitettavasti.

Päivä 1

Oi oi ja voi voi. Testasin sitten eilen FitFarmin yhtätreeniä kotioloissa. Kolmesta sarjasta vedin kaksi ja kuolema meinasi tulla. Ja tänään reisilihakset ilmoittivat, että venyttelyt taisivat eilen unohtua. No onko ihme, oli nimittäin sen verran jännittävä päivä eilen.

Kävin siis eilen katsomassa kahta asuntoa, joista toiseen ihastuin ja muutto koittaa maaliskuun lopussa! Ah ihanuutta, yksi stressin aihe vähemmän. Pystyy siis paremmin keskittymään ruokavalion ja treeniohjelman noudattamiseen.

Illalla olin jotenkin vain niin puhki ja poikki, että ne venyttelyt tosiaan jäivät ja unohdin myös pakata tämän päivän kamppeet valmiiksi. Aamulla tulikin sitten hiukan hoppu. Onnistuin kuitenkin saamaan itseni klo 7.10 salille. Mutta siellä koittikin positiivinen ongelma: jalat on muusina edellisestä päivästä, joten niitä ei voi treenata ja käsiä ei voi, kun perään oli tarkoitus käydä boxaamassa hiukan. Noh. Hiukka pidempi alkulämpö, vatsoja, selkää, venyttelyt. Siinä ohjelma siis. Boxatessa sai taas nauruhermotkin liikuntaa, ihan vatsalihaksetkin kramppasivat nauraessa.

Ohjelman mukainen aamiainen meni yllättävän helposti alas. Ei huono. Kyllä tuota jaksaa syödä päivittäin. Viikonlopuille minulla onkin edes pientä vaihtelua aamiaiseen. Ei pääse turtumaan. Nyt jännittää miten menee loppupäivän ruokailut. Ei ihan helpoimmasta päästä tämä päivä nimittäin aikataulullisesti.

Entisen elämän viimeinen ilta takana

Miksi, oi miksi... Miksi ihmeessä piti taas siirtyä vesilinjalle ihan himppasen liian myöhään. Nyt kärsitään. Tuli siis eilen illalla otettua muutama lasi viiniä, pari siideriä ja lasi kuohuvaakin. Ja syötyä kaikkea kivaa... Kaikella kivalla näyttäisi olevan siis hintansa. Nyt on nimittäin tooodella huono olo. Onneksi tajusin lähteä ajoissa kotiin, muuten olisi vielä huonompi olo. Mutta olipa ihana ilta! Ihania ihmisiä! 

Se oli siis entisen elämän viimeinen ilta. Tänään ja huomenna vielä armonaikaa, mutta övereitä en aio missään nimessä vetää. En ruoan, enkä juoman suhteen. Ei tarvitse, se tehtiin eilen. Tänään ostoksille, lisäravinneosastolle ja ruokakauppaan. Muutoin aion levätä oikein kunnolla.

Superdieetti lähestyy, maanantaina on siis uusi ääni kellossa. Maanantaina on kuitenkin edessä myös uuden elämän ensimmäinen haaste: iltapäivällä kokous, joka perinteisesti sisältää lounaan. Joudun passaamaan... Aion myös heittää muutaman tiukan kysymyksen FitFarmin porukalle; miten voin soveltaa tietyiltä osin tätä ohjelmaa. Ei nimittäin ole nämä meikäläisen vuorokausirytmin ihan normaalia laatua, joten tarvitsen ehkä hiukan erilaisen kuntoilu- ja ruokailurytmin.

Nyt ensi viikon lihojen kimppuun! Ei siis vielä omien läskien, vaan kanan. Punnitsemista ja paloittelua siis aamun ohjelmassa. Ja tätä se on siis seuraavat kuusi viikkoa. Aterioiden tarkkaa suunnittelua ja valmistelua.

No pain, no gain

Viime viikolla vannoimme pomon kanssa aloittavamme maanantaiaamut nyrkkeilyhanskat käsissä. Sanoista tekoihin ja ai ai ai...

Maanantaiaamuna siis 7.00 salille, lyhkänen lämmittely juoksumatolla kävellen (1 km) ja jalkatreenin kimppuun. Pitikin mennä näkemään edellisenä päivänä tutun päivitys FB:ssä jalkatreenin tärinöistä. Tahtoo kans! Ja niin sitä sitten tehtiin ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Taisin irvistellä aivan. Ei tosin mennyt ihan täysillä tehoilla: jalkaprässissä vain 70 kg. En pidä tuosta prässikoneesta salilla, täytynee siirtyä tuon vanhemman version kimppuun seuraavalla kerralla. Tämä vehje nimittäin KÄY KIPEÄÄ! Siis pehmusteet olkapäillä aiheuttavat MUSTELMIA!

Siitä sitten jalat täristen lyhkäsiin venyttelyihin ja yläkropan lämmittelyyn. Yli-ilmastoitu jumppasali tuntui aluksi aika saunalta, mutta siitä se lämpö karkasikin nopeasti yläilmoihin.

Pomolta löytyi onneksi ylimääräisiä siteitä käsiin, eli niiden sitominen vuosien tauon jälkeen olikin ensimmäisen hihityksen paikka. Ja lisää seurasi. Otimme hiukan kevyitä lämpöjä säkkien parissa ja samalla pomo tarkisti mun tekniikan. Hyväksytty! Ei huono! Vaikka viime kerrasta hanskojen kanssa onkin aikaa jo useampi vuosi.

Sitten pistareiden kimppuun. Tappomeininki! Mun aerobinen kunto on ihan pohjamudissa ja asiaa ei tietenkään auttanut yhtään säännöllisesti toistuvat hihityskohtaukset. Kummallakin pokka petti monet kerrat. Harvoin on treenatessa ihan noin hauskaa, useamminkin saisi olla.

Ai että teki hyvää. Lopussa tiesi mitä on tullut tehtyä. Ja tiesi muuten vielä pari päivää tuon jälkeenkin... Käsistä löytyi taas kauan kadoksissa olleita lihaksia, samoin yläselästä. Auts. Mutta silti hymyilyttää ja TAHTOO LISÄÄ!

Tänään olikin sitten yläkropan treenin vuoro salilla. Ja yhä tuntui tuo maanantain nyrkkeilysetti käsissä niin, ettei ihan joka setti mennyt kuten piti. Mutta pääasia, että yritin ja kompensoin sitten sillä, että tein hiukka ylimääräistä mm. vatsojen osalta.

Huomenna välipäivä ja taas mennään perjantaina!

PS. Ajattelin kokeilla lähiaikoina akupunktiota alaselän kipuihin... vielä keräilen rohkeutta ajan varaamiseen. 

Muutos: mörkö vai mahdollisuus?

Mielessäni olen monta kertaa miettinyt: onkohan veressäni jokin osa mustalaisverta (rotuna tai ihmistyyppinä)? Tein pari vuotta sitten tutkimusretken Väestörekisterikeskuksen järjestelmään ja hain listan siellä säilötyistä entisistä osoitteistani. Lista oli pitkä... Ja siitä puuttuikin pari. Järjestelmä nimittäin ei säilönyt elämäni ensimmäisiä osoitteita. Tuohon aikaan järjestelmään jäi muistiin vain tietty määrä entisiä osoitteita, joten jouduin käymään listan läpi vielä äitini kanssa. Tuloksena: olen nyt 21. osoitteessani, olen asunut kuudessa eri Suomen kunnassa.Tuosta määrästä puuttuu ainakin yksi väliaikainen & epävirallinen majapaikka.

Tämä pohdinta sai taas uutta puhtia, kun viime vuoden lopulla päässäni iti ajatus muuttaa takaisin Helsingin keskustaan. Eli tiedossa olisi 22. osoite. Nyt nuo mietteet ovat konkretisoituneet ja asunto on kauppakirjoja vaille myyty. Uutta asuntoa ei tosin ole vielä. Siinä seuraava projekti.

Ja projekteista puheen ollen... Olen tullut myös siihen johtopäätökseen, että taidan olla niitä ihmisiä, joilla pitää olla koko ajan jokin projekti käynnissä. Viime vuonna kunnallisvaalit, sitten myin asuntoa, nyt valmistelen jo muuttoa. Ja kaiken lisäksi... Tarkoituksena olisi tänä vuonna tiputtaa nämä vuosien aikana hiipineet ylimääräiset kilotkin. -17 kg on tavoitteenani ja kylkiäisenä olisi toiveena kunnon lihakset. Keinoina mm. kuntosali, kävely, ruokailutapojen muutos. Ja aloituksen boostaajana FitFarmin Superdieetti (fitfarm.fi). Kuuden viikon nettivalmennus, jonka aikana laihtuminen pääsee kunnolla vauhtiin. Ja toivoakseni saan lisää vinkkejä saliharjoitteluunkin. Superdieetti alkaa 11.2., joten tuleva viikko kuluu siihen valmistautuessa. Perästä kuuluu!

PS. Muuton valmisteluissa tavoitteena vähentää roinaa / tarpeetonta tavaraa. Tuloksena jo pari isoa kassillista roskia. Jotain menee myyntiin, osa lahjoitettavaksi/kierrätykseen ja paljon valitettavasti myös roskikseen.