Ohhoh. Vauhtia elämään...

Iloisia uutisia: pääsin opiskelemaan!

Ja seuraava tunne onkin sitten jotain muuta... Seuraavat 2-3 vuotta tulevat olemaan sitten aikaisempia vuosiakin kiireisempiä. Työn ohessa opiskeleminen ei tule olemaan helppoja. Välillä hektinenkin työ, luottamustoimet, harrastukset ja nyt vielä opiskelukin taistelevat ajastani. Katsotaan vuoden päästä mikä näistä on vetänyt lyhimmän korren... Toki näissä on siis olemassa jo nyt jokin "velvollisuusjärjestys", mutta jossain välissä pitäisi jatkossakin muistaa hoitaa itseään. Fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Ilman niitä ei jaksa.

Ensimmäiset ärtymyksen ja kauhunkin hetket koin aukaistessani hyväksymiskirjeen ja sen mukana tulleet ohjeet. Tutkinto sinänsä on siis tarkoitus suorittaa työn ohessa lähinnä verkko-opetuksena ja sekin iltaisin. Mutta orientaatiojakso järjestetään elokuussa neljän päivän mittaisena päiväopetuksena. Hei! Tästä olisi voinut kertoa aikaisemmin. Olisin säästänyt vähän lomapäiviä myös tätä varten. Ja valitettavasti en pysty kaikkia noita neljää päivää olemaan poissa töistä, silloin on kuitenkin yksi kiireisimmistä viikoistani elo-syyskuun aikana töissä. Taidanpa laatia lyhyen kirjelmän asiasta tulevaan opinahjooni. Yritän olla kiltti...

Mutta sitten seuraavaan kauhua aiheuttavaan asiaan tässä ilouutisessa... Tuolle orientaatioviikolle pitäisi jo olla hahmoteltuna opinnäytetyön aihe. Mistä halvatusta minä sellaisen nyt tähän hätään taion! Esimiehen kanssa on alustavasti juteltu asiasta ja hän on luvannut tähän apua. Ongelma tulee tästä loma-ajasta. Itse jään lomalle ensi viikolla ja seuraavan kerran olemme yhtäaikaa taas töissä elokuun puolen välin jälkeen. Ja siitä jo viikon kuluttua on orientaatiojakso. Kiirus tässä tulee.

Kaikesta tästä johtuen: tästä kesästä tulee mahtava! Ja anteeksi kaikki läheiset: en aio viettää kesälomaani kiertämällä sukulaiselta sukulaiselle, ystävältä toiselle. Tämä kesä on vain ja ainoastaan lomailua, minun itseni ehdoilla. 

Maailma valmiiksi ennen lomia?

Loma on jo ihan nurkan takana. Aloitan sen perinteiseen tapaan juhannuksesta ja pysyttelen poissa officesta jopa viisi viikkoa. Kesäkuun alkupäivinä ajattelin, että voisi aloittaa pienen lomaa edeltävän siivouksen: sähköpostilaatikkoa pienemmäksi, pöydältä paperit arkistoon/roskikseen, yms. Toisin on käynyt. Vauhti se vain kiihtyy loman lähestyessä.

Tämä on jokavuotinen ilmiö. Maailma pitää saada valmiiksi ennen lomia, että työpöydällä ei lomilta palattaessa odottaisi tekemättömien töiden pinoa. Mutta miksi tämä tuli taas muka yllätyksenä? Jos nyt olisi oikein järkevä, aikatauluttaisi itselle viikottaisen, tai vähintään kerran kuukaudessa, siivoushetken kalenteriin. Ei kokisi niin suuria omantunnon tuskia, kun pöytä pursuilee papereita ja sähköpostin inboxissa on satoja posteja, joille pitäisi tehdä jotain. Ja se jotain on usein siirto toiseen kansioon tai suorastaan poisto.

Nyt tästä asiasta hermostuneena, olen suunnitellut seuraavanlaisia sääntöjä loman jälkeen otettaviksi käyttöön:

1. inboxissa ei saa olla sataa viestiä enempää
2. saapuneet viestit siirretään asiaankuuluvaan kansioon välittömästi mikäli ne eivät edellytä toimenpiteitä
3. toimenpiteitä edellyttävät viestit liputetaan omalla järjestelmällä ja aikataulutetaan kalenteriin
4. työpöydällä on enää kaksi paperipinoa: odottavat toimenpiteitä & hoidettu
5. hoidettu-pino siivotaan kerran viikossa pois: arkistoidaan & tuhotaan

Ehkä näillä säännöillä saisin pidettyä jotain järjestystä yllä.

Kalenterini on nyt lomaa edeltävässä pursuamismoodissa. Tapaamisia toisen perään ja kaikilla sama päämäärä: hoidetaan tämä vielä ennen lomia. Nyt siis painetaan hiukkasen pidempää päivää, päästäksemme lomille. Onneksi on ns. omia menoja välillä, voi kieltäytyä edes välillä.

Kesäriennot kutsuvat!