Löytöjä, haaveita ja oman lompakon ulottumattomissa

Uuden asunnon myötä on vain joskus (lue: aina) ostettava jotain uutta. Vanhat ratkaisut eivät toimi tyystin erilaisessa asunnossa. Niin kävi tälläkin kertaa. Kun eteisessä ei olekaan perinteistä naulakkoa, vaatteille ei ollutkaan hyllykaappia ja keittiössä omaan makuun turhan paljon avohyllyjä - on ostokset välttämättömiä. Ei elämä niin paljoa muutu hetkessä, että nämä "ongelmat" katoaisivat.

Niinpä metsästämään ratkaisuja. Siinä sivussa tulee tehtyä toki heräteostoksiakin... Onneksi olen onnistunut maksimoimaan niidenkin hyötynäkökulmat. Ihan turhia ei siis ole tullut ostettua.

En ollutkaan aikoihin käynyt Eteläesplanadilla ja onneksi hämärästi muistin Savoyn alakerrassa olevan sisustusliikkeen. Sieltä ajattelin voivan löytyä jotain kivaa kotiin. Ja niin löytyikin. Oheinen naulakko täytti kaikki vaatimukseni. Eteiseni on kapea, eikä kunnon naulakolle oikeasti ole tilaa. Niinpä, kun huomasin tämän maksavan alle 70 euroa, oli se pakko hankkia. Kaikki vähänkään vaatimukseni täyttävät (tyylikäs, kapea, korkea) muut ovat maksaneet reippaasti yli satasen. Destinystä (http://www.destinystore.fi/) olisin voinut ostaa enemmänkin... Ehkäpä sieltä voisi jatkossa löytyä joku lahjakin ystäville.

Riviera Maison on aina kiehtonyt minua. Tosin osa heidän tuotteistaan menee hiukka yli hilseen, mutta joka ikinen kerta niitä myyvässä liikkeessä käydessäni  tekisi mieleni ostaa vaikka ja mitä. Nyt jäin taas vain haaveilemaan, mutta ehkä jonain päivänä... Ainakin seuraavat:

• 202810 Baguette and More Bowl, 69,95 €
• 216830 Ma Maison double tray S, 59,96 €
• 177760 Wooden Plate Rack With 10 Sticks 34,94 €
• 163250 Classic Bijoux Stand 34,94 €

Kalliiksi käy... Ehkäpä jollakulla olisi tarpeettomana näitä nurkissaan? Ja jos jostain joskus löytyy pari jo valikoimista poistunutta RM-tuotetta...

Jo aikaisemmin muuton ollessa tiedossa, kävimme ystäväni kanssa yhtenä sunnuntaina pyörähtämässä Viisarissa (http://www.viisari.fi/). Siellä erityisesti Kodin Tyyli (http://www.kodintyyli.com/) on useammankin kerran napannut turhan ison setelitukon lompakostani.... Nyt sieltä ei jäänyt käteen haaveita enempää, mutta naapurin Matto.fi (http://www.matto.fi/) sen sijaan nakersi rahavarojani. Nimensä mukaisesti se on mattoliike, ja yhden sellaisen sieltä kotiin nappasinkin. Se, mikä yllätti oli vanhat kalusteet. Mistä lie hankittu, en käynyt kyselemään, vaan ihastuin välittömästi niiden rustiikkiseen ulkonäköön. Ja koska silloin ei uudesta asunnosta ollut juuri mittoja, oli kalusteet jätettävä toiseen kertaan. Sen sijaan nappasin mukaani tämän siniharmaan metallisen "laukun". Ihan heti ei ollut mielessä edes, että mitä siinä aion säilyttää... Mutta käyttötarkoitus löytyi itse asiassa miltei samantien. Vihdoinkin on kunnollinen säilytyspaikka harrastelehdilleni (Kamera, Fit, KG, Käsityölehti, yms).

Pärskimistä, auvoista hymyilyä ja ankaraa kiroilua

Niistä on muuton jälkeinen aika tehty. Pääsiäinen - mikä se on? Minulla on kuherruskuukausi uuden asunnon kanssa!

Muuttolaatikoita ja -säkkejä tyhjentäessä ei voi olla ihmettelemättä: mihin tämä kaikki tavara oli tungettuna vanhassa asunnossa. Ja mihin se täällä muka mahtuu...? Niinpä vielä tässäkin vaiheessa on otettava käyttöön kolmen pinon taktiikka: yksi kaappeihin/käyttöön, yksi roskikseen ja yksi harkintaan/varastoon päätyville tavaroille. Ja neljäntenä vielä lahjoitetaan-pino.

Toinen asia joka ihmetyttää on tämä pölöyn määrä mikä niistä laatikoista ja säkeistä nousee. Enkös minä muka pessyt ja puunannut kaiken ennen pakkaamista? Näemmä en tarpeeksi hyvin. Pölyallergisen kurkku on käheänä, silmät vuotavat ja aivastuttaa jatkuvasti. Eikä asiaa tietenkään helpota ulkona alkanut katupölykausi. Nenäsumutteet siis jokaisen takin taskuun ja käsilaukkuihin.

Kunnon luulisi nousevan tällaisen puuhan keskellä ilman erityisiä jumppia tai kuntosalikäyntejä. Nostoja, kyykkimisiä, vinttivarastoon kapuamisia (kuudes kerros, ei hissiä). Kymmenennen kerran vintille kavutessani jouduin kuitenkin toteamaan, ettei tämä aerobisesta harjoituksesta kyllä näemmä ihan käy. Onhan siitä apua ja hyötyä, mutta ei se oikeaa ulkoilua ja liikuntaa korvaa. Tänään on siis vuorossa hyötyliikuntaa - kävellen asioita hoitamaan.

Ja se auvoinen hymyily. Sitä riittää. Uutta asuntoa on aina mukava sisustaa, järjestellä ja ihmetellä. Näin vanhassa talossa (rak. 1913) jokainen yksityiskohta on uniikki. Ja entiseen asuntoon verratessa iloitsen jatkuvasti mm. siitä, että

1. nyt minulla on oikea keittiö
2. huonekorkeus on reippaasti yli 3 m
3. asunnon sijainti on kertakaikkisen loistava

Ja monesta muusta pienemmästä ja suurestakin yksityiskohdasta.

Mutta on tässä taas sekin puoli, ettei muuttaminen ole ikinä halpaa, eikä varsinkaan ilmaista. Hankintalista pitenee koko ajan pienillä ja suurilla tarpeilla (aidoilla ja olisipas-kiva-jos tyyppisillä). Etsinnässä mm.

• vanha piianpeili
• Ikean Perfekt-keittiöhyllyyn sopivia "säilytysjuttuja"
• pöydälle / kaappiin laitettava aterinlaatikosto / -lipasto
• pari huonekasvia
• eteiseen naulakkoviritelmä (valmis aika kiven takana, joten päätynen tekemään sellaisen itse - eli rautakauppaan)
• yms.

 Tekemistä piisaa, eli nyt lähden siis tekemään. Vierivä kivi ei sammaloidu!

Onpas hiljaista...

...kirjoitusrintamalla. Mutta ei muuten elämässä!

Projekti I: Muutto

Muutto siintää jo parin yön päässä ja vanha asunto on jo melkein pakattu. Vielä joitain irtoroinia pakkaamatta ja loppusiivous tekemättä. Uudessa asunnossa jo pakettiautollinen tavaraa ja uusien kalusteiden kokoaminenkin on alkanut.

Nyt täytyy myöntää, että olen aivan kertakaikkisen innoissani! Uusi asunto & uusi asuinalue = uusi elämä? Toivottavasti. Mutta karikotkin olen jo havainnut: uuden asunnon lähellä on liian paljon kivoja ravintoloita ja kahviloita. Miten pitää itsensä kurissa niiden suhteen? Sallitaanko pieni kuherruskuukausi niiden parissa? Onneksi tavaroiden purkamiseen ja sisustamiseen menee aikaa, joten tekemistä ei puutu. Onko siinä riittävästi pitämään minut poissa paheiden tieltä? Muuttoviikonlopulle olen luvannut itselleni hiukan herkuttelua.

Projekti II: Kuntoremontti

Kuntoremontti ja laihdutus polkevat paikoillaan. Olen joutunut joustamaan ruokailuissa ja jossain määrin myös kuntosaliharjoittelustakin. Onko muutto tekosyy vai kelpaako selitykseksi? Muuton hyvät puolet projektin kannalta löytyvät lisääntyneenä aktiivisuutena työn ulkopuolella: nostelua, kantamista, siivoamista. Illalla kun menee nukkumaan tietää kyllä tehneensä jotain ruumiillista. Huono puoli on se, että ruokapuoli ei pysy ihan kasassa. Ei viitsisi ostaa enää jääkaappiin mitään ja kiirekin tuppaa olemaan. Onneksi on proteiinipatukat, rahka ja marjat sekä kahvi. Kahvia kuluu, paljon. Samoin vettäkin - pakatessa pöly lentää! Vettä tulee juotua kuitenkin liian vähän, tuohon kahvimäärään nähden nimittäin.

Ostin helmikuussa itselleni sellaisen Omronin vaa'an, joka mittaa myös kehonkoostumuksen. En ole sen koommin vanhalla puntarilla käynyt, mutta uteliaisuuttani tein sen tässä eräänä päivänä. Ainahan pitäisi käydä samalla vaa'alla, niissä on kuitenkin tarkkuuseroja. Yllätys oli kuitenkin suuri: luulin laihtuneeni vuoden alusta n. 3 kg, mutta sehän olikin 4! Aikamoinen ero puntareissa.

Projekti III: yhdistystoiminta ja luottamustoimet

Pääsin lauantaina todistamaan hienoa tilaisuutta: Tradenomiliiton Tradenomi-päivä keräsi hienon yleisön Musiikkitalolle kuuntelemaan varsin laadukkaita puheenvuoroja ja verkostoitumaan keskenään. Näin paljon vanhoja tuttuja, tapasin paljon uusia ihmisiä ja pääsin samalla tutustumaan ensimmäistä kertaa Musiikkitaloon. Aika hieno rakennus. Täytyy käydä tutustumassa vielä paremmin kevään aikana.

Tilaisuuden jännittävin osa omalta osaltani oli osallistuminen paneeliin panelistina. Keskustelimme kansanedustaja Tuomo Puumalan, koomikko/tuottaja Lotta Backlundin ja Jani Halmeen (luova johtaja) kanssa paremmasta työelämästä. Jännitti, olihan kyseessä ensimmäinen paneelini, mutta hyvin kai se meni. Vai menikö? Itse on hankala arvioida, sillä eihän sitä itseänsä pysty ihan niin ulkopuolelta katsomaan. Mutta sain kuitenkin hyvää palautetta. Hyvä. Tästä on hyvä jatkaa.

Lopuksi

Olipas asiaa. Sen siitä saa, kun kirjoittaa niin harvoin. Ehkä parannan tapani kevään aikana, tai sitten en. Aika näyttää.