Lähtölaukaus loppuelämään

Tapasin eilen ensimmäistä kertaa seuraavat 13 kuukautta minua valmentavan personal trainerini, Petrin. Jossain määrin tapaaminen meni kuten olin odottanutkin, ja joitain asioita en osannut yhtään odottaa.

Aluksi keskustelimme tavoitteistani, nykyisistä liikuntatottumuksistani, vammoista/rajoitteista, yms. Asenteeni ja tavoitteeni ovat kuulemma kohdallaan, ja se osuus menikin ihan ok. Seuraavaksi teimme minulle kehonkoostumusanalyysin InBody-laitteella. Olen sen tehnytkin jo neljä kertaa ja vertasimme tuloksia aikaisempiin: lihasmassaa on yhä keskivertoa/tavoitetilaa enemmän kokoiselleni naiselle & rasvaa on aivan liikaa. Läskin sulattamisen kannalta on oikein positiivista, että lihaksia on entuudestaan ja niiden pitäisi reagoida treeniin varsin nopeasti.

Keskustelujen jälkeen siirryimme sitten testaamaan kuntoani. Voitteko uskoa: minä hölkkäsin juoksumatolla! Käveltyäni n. 8 minuuttia lämmittelyksi, nosti Petri nopeuden hölkkään. Huh. Tavoitteenani on juosta ensi keväänä 5 km, ja olihan se lähtötaso testattava. Tuomio: älä nyt ihan vielä lähde juoksulenkille... En siis ilmeisesti ollut ihan väärässä, kun olen sitä vältellyt.

Ja sitten jatkettiin. Testattiin liikkuvuutta, voimatasoja, lihaskestävyyttä, jne. Tuloksena on jäykkä (erityisesti nilkoista), lihaskestävyydeltään heikko, mutta voimakas ämmä tarvitsee apua. N. neljän viikon kuluttua on sitten vuorossa aerobisen kunnon testaus VO2-testillä (http://www.vo2testit.fi/).

Tiistaina jatketaan. Sitten treenataankin kuulemma jo tosissaan.

Iloa ja surua, onneksi on monta kullanmurua...

Sain viikonloppuna kuulla setäni menehtyneen juuri alle 50-vuotiaana. Syytä ei vielä tarkkaan tiedetä, mutta voidaan varsin helposti päätellä. Ylipaino, huonot elämäntavat... Tämä vain vahvistaa päätöstäni tehdä elämäntaparemontti juuri nyt.

Keskustelimme ystävän kanssa eilen lenkillä, tai ehkä minä avauduin, kuinka tärkeää olisi saada elämä juuri nyt raiteilleen, ennen kuin täyttää 40. Saisi sitten loppupuoliskon elämästään elää suhteellisen terveenä. Minullakin on molemmissa suvuissa rasitteena diabetes ja sydänsairauksia. Diabetes varsinkin kauhistuttaa jo ajatuksena.

Onneksi tämä aloittamani projekti on jo alkanut näyttämään tuloksiaan. Paino on tippunut muutaman sata grammaa ja vatsa ei pömpötä enää niin paljoa. Tainneet olla nuo kesän siiderit turvottamassa vatsanseutua... Jaksaminenkin on paremmalla tolalla, kiitos ravitsevamman syömisen.

Tänään alkaa sitten syyskausi töissä oikein toden teolla. Kaksi edellistä viikkoa tuntuivat olevan ns. pehmeää laskua ja nyt näyttää jo kalenteri aika paljon täydemmältä. Samalla tämä viikko on myös melkoisen täydeltä myös vapaa-ajan osalta: liikuntaa, Helsingin Juhlaviikkoja, Stage-festivaalia... Eipähän ehdi kotona istumaan jääkaapin äärellä. Asettaa tosin haasteita syömisen aikatauluttamiselle...

Hauskaa viikon alkua kaikille, etenkin pienille ja suuremmille lukuvuotensa aloittaville!

Olen äimän käkenä!

Kaikki, jotka tuntevat minut, tietävät, että nyt aloittamani kunto-/laihdutusprojektini ei ole ensimmäiseni. Osa on tyssännyt alkumetreille, osa joka osin onnistunutkin. Nyt aloittamani uusi elämä vol X on siis joidenkin mielestä varmasti vain yksi muiden joukossa.

Päätin alusta pitäen jakaa kokemukseni niin tämän blogin kuin Facebook-profiilinikin kautta. Ajatuksena se, että niin aiheutan itselleni sopivasti paineita. En edes kuvitellut saavani näin paljon tukea! Wau! Yksi jos toinenkin on onnitellut päätöksestä palkata personal trainer, toiset lupaavat lähteä lenkkikaveriksi. Ihanaa!

Nyt on siis paljon kyseessä. Ei ainoastaan oma terveyteni (+ tietenkin ulkonäköni) vaan myös muiden odotukset. Ja tietenkin se melkoisen suuri rahamäärä, jonka aion tähän laittaa. Nyt yritän miettiä itselleni sopivia välitavoitteita ja niihin kannusteita (tottakai!). Olen tehnyt tämän blogin sisään oman sivun tälle projektille. Sinne kirjaan erilaisia numeraalisia sekä muitakin tavoitteita, keinoja sekä edistymiseni.Viimeisimmät luvut aina perjantaisin.

Mutta nyt kotitreeni ja siivousta.

Muutosaskeleita - step by step

Olen menossa tänään ensimmäiseen tapaamiseeni KuntoKompassiin. Tarkoituksena siis kuulla heidän personal trainer -tyyppisistä palveluista ja niiden hinnoista. Samalla olen yrittänyt onkia muidenkin toimijoiden hintoja ja toimintatapoja. Tuskallinen on valveutuneen kuluttajan tie...

Samalla tulee miettineeksi tietenkin miksi haluan PT:n, mitä olen siitä valmis maksamaan, mitä ajattelen tällä saavuttavani, paljonko aikaa olen valmis nyt laittamaan itseeni ja mitkä ovat omat rajoitteeni/vaatimukseni palvelulle ja itselleni. Vaikeita kysymyksiä. Parempaa analyysia odotellessa...

Perjantaina jo aloitin syömisteni kirjaamisen ja samalla syömisen vähentämisen. Käytän tähän tarkoitukseen jo aikaisemmin hyväksi havaittua Kiloklubia. Se on  ilmainen, helppokäyttöinen ja tarpeeksi tarkka tarpeisiini. Sen huonot puolet ovat

1. Palvelu ehdottaa tavoitteesi mukaista energiavajetta, mutta ei anna vaikuttaa vauhtiin itse.
2. Palvelu jakaa kaiken viikon liikunnan sen viikon päiville. Ja viikko alkaa aina maanantaista. 
3. Palvelun foorumi on tupaten täynnä ja näyttää aina ensimmäiset viestit ensin, eli viimeisimmät ovat viimeisenä...

Pikkujuttuja, eikä kaikki edes ymmärrä miksi marisen näistä, huomaatte itse jos kokeilette. Mutta parempaakaan ei ole löytynyt. Ilmaista siis. Eikä varmaan löydykään.

Syömisten kirjaaminen toimii kyllä valtavan hyvin motivaattorina. Onhan se nyt noloa kirjata siidereitä, suklaata ja muita herkkuja. Niitä ei siis pidä syödä, jos se nolottaa. Itse kyllä olen nyt herkutellutkin, mutta pitänyt silti jokaisen päivän alle peruskulutuksen. Hyvältä siis näyttää! Paitse vaa'alla. Noh, ei pitäisi vielä näyttääkään juuri miltään vaa'alla. En vain malttaisi millään odotella tuloksia! Luulen, että siinä onkin yksi suuri syy, miksi meistä tulee jojoilijoita...

Ja sitten pt:n haastateltavaksi ja itse kyselemään myös aktiivisesti. Perästä kuuluu!

JK: sopimus PT:n kanssa syntynyt. 13 kk KuntoKompassin treenattavana. Ensi viikolla selviää pt:n henkilöllisyys.

Ensimmäinen työviikko - oivalluksia, kauhun hetkiä ja aivotonta hymyilyä

Uhosin tuossa kesäloman aikana jälleen kerran, että nyt on tultava elämään muutos. Ja mikäs sen parempi aika aloittaa muutokset, kuin kesälomalta palattaessa.

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen on tosiaan ollut aikamoinen. Töissä on tullut huomattua, että loma on ilmeisesti ollut varsin hyvä, kun vasta töihin palatessa muistaa ne sata ja yksi erilaista projektia / tehtävää, jotka pitäisi syksyn aikana saada tehtyä. Niin töissä kuin kotonakin.

Projekti nro 1 on tietenkin kohta alkavat opinnot. Pitäisi keksiä opinnäytteen aihe, suunnitella ajankäyttöä opintojen suhteen ja orientoitua taas opiskelemaan.

Projekti nro 2 on vuosittain toistuvat ARENA-messut (http://biz.aalto.fi/arena). Aina yhtä suuri ja ihmeellinen. Hauskakin!

Projekti nro 3 on oma hyvinvointi. Se pitää sisällään niin fyysisen kunnon kohottamista, painonpudotusta kuin henkistäkin kestävyyttä. Tämäkin on jatkuva projekti, mutta nyt päätin tehdä asialle kunnolla jotain ja otin yhteyttä paikalliseen personal traineriin. Katsotaan miten ämmän käy.

Siinä isoimmat.

Pienet projektit / tehtävät ovat valitettavasti niitä, jotka jossain määrin haittaavat aina noiden suurimpien suorittamista. Taas on kaapissa kankaita odottamassa ompelua, pitäisi saada kaappeja tyhjennettyä turhasta tavarasta, ystäviäkin pitäisi ehtiä tapaamaan. Ja hoitaa TRAL:n liittyvät velvollisuudet. Murehditaan niitä sitten, kun sen aika on!

Toivottavasti syksy tuo tullessaan paljon hauskoja tilanteita, uusia tuttavuuksia ja positiivista pöhinää!